Pelasin AoEO:ta jo Alpha-vaiheessa, mutta mielenkiinto lopahti kun peli tuntui liian Facebookmaiselta. Grindaa, osta, grindaa, maksa, grindaa. Uuden ajan casuaalipelaamiseen tuntuu kuuluvan, että pelaajia koukutetaan keskinkertaisilla peleillä jotka tarjoavat helppoa palkintoa, ilmaista pelattavaa ja päivästä toiseen toistuvaa tekemistä, jotta eteneminen ei missään vaiheessa olisi pelaajan taidoista tai alkusatsauksesta kiinni.

Yksi kuvio mikä näissä peleissä myös toistuu on rahalla eteneminen. EA kokeili kuviota jopa oikeissa peleissä, myyden DLC:nä sisältöä avaavia huijauksia. Kokeilu oli toivottavasti epäonnistunut. Facebook-peleissä rahalla eteneminen on arkipäivää. Teineiltä ja futismutseilta huijataan rahat pois tekemällä tehtävistä sellaisia ettei niitä pysty pelaamalla suorittamaan, jos ei aio spammata kymmeniä kavereita ja kaverit myös suhtaudu kyseiseen huuteluun suotuisasti.

AoEO:n syyttäminen aivan samanlaisesta olisi väärin, mutta silti tämä “Free to play” -julkaisu pistää silmät pyörimään päässä. 20 euroa siitä, että saa toisen pelin mukana tulevan kansallisuuden premium-tasolle. 40 euroa kahdesta kansallisuudesta ja yhdestä skenaariosta. 99 euroa 6 kk DLC-tilauksesta, joka tuo kaiken sinä aikana julkaistun sisällön suoraan pelaajalle. 99 euroa. Hullua. 40 euron hintaisena ja kunnollisella sisällöllä sekä tarinatilalla pönkitettynä ostaisin pelin välittömästi. Nyt en tiedä jaksanko siihen kovin montaa päivää uhrata. Takaraivoon kun jää väkisin tunne, että jää paitsi jostain tärkeästä jos ei maksa tämän ilmaisen pelin pelaamisesta.

Iso osa pelin achievementeista on tietysti kytketty kiinni näihin premium-paketteihin. Ranked PvP on mukana näissä paketeissa. AoEO onkin kuin pitkitetty demo, jonka koko version ostaakseen joutuu vingauttamaan Visaa niin että viivakoodi irtoaa. Sääli, sillä itse peli näyttää ihan kivalta, joskin hengettömältä.

Laitoin äskettäin Age of Empires 2:n Huutoon myyntiin. Pitäisiköhän tuo ottaa sieltä vielä pois? On nimittäin paljon parempi peli kuin tämä uutukainen, jopa yli 10 vuoden ikäisenä.

Näistä turpakäräjistä tulee iso lasku

Penny Arcadella tapahtuu. Uusi sivusto on työn alla ja samaten The Trenches -yhteistyöprojekti PvP:n Scott Kurtzin kanssa juuri alkanut. Olen lueskellut tyytyväisenä poppoon uusinta kirjaa Be Good, Little Puppy, jossa on vuoden 2006 kaikki julkaistut sarjakuvat. Kuten kaikki aiemmatkin osat, nämä ovat hienoa pelaamisen historiikkia.

Live Arcaden Summer of Arcade vaan jatkuu eikä itsellä tunnu olevan aikaa pelata. Fruit Ninja ilmestyi kuitenkin juuri Kinectille ja sitä on pakko päästä testaamaan. Olin pahasti koukussa Androidille julkaistuun versioon, joten pitää olla varuillaan.

Bethesda julkaisi tietoja Skyrimin keräilyversiosta. Taidekirja, lohikäärmepatsas, making of -levy, 150 euroa. Pakko-ostos. Onneksi PS Vita myöhästyy ensi vuoteen, niin ei ole paljoa muita pelihankintoja syksylle.

Kovin juttu elämässä on kuitenkin tällä hetkellä kesken oleva asunnonostoprosessi. Isoja asioita.

E3 oli ja meni, eikä mennessään nyt hirveän suuria fiiliksiä synnyttänyt. WiiU ihmetytti, mutta ei innostanut, Microsoftin pressi oli melko tylsähkö ja Sony meni kokonaan ohi kiitos älyttömän aikataulunsa (alkoi 03 yöllä Suomen aikaa). PSP:n seuraaja Vita vaikuttaa ihan kelvolliselta koneelta, mutta en välttämättä tällä kertaa hanki sitä ainakaan heti julkaisussa. Tietysti se alkaa polttelemaan lähempänä julkaisua, saahan siihen sentään 3G-tuen ja trophyt, mutta pitää koittaa säilyttää järki matkassa ja katsoa miten myynnit lähtee liikkeelle. Hinnanalennukset voi tulla nopeastikin jos alussa on hankaluuksia, kuten seuraava esimerkki osoittaa. Halot kiinnostaa tietysti, mutta ei ne nyt mitään yllätyksiä olleet. Messujen parasta antia olivatkin Bioshock Infiniten ja The Elder Scrolls: Skyrimin pelikuvavideot.

Nintendo pudottaa 3DS:n hintaa – rajusti. Eikä tullut yllätyksenä. Alusta saakka laite on kohdannut yllättävääkin vastustusta niin sanottun ei-vaan-kiinnosta -ilmiön muodossa. Tosin eipä tuo laitteen hinnanalennus tuota ilmiötä ainakaan omassa päässäni muuta, eikä sillä edes ole mitään tekemistä sen periaatepäätöksen kanssa etten osta enää pelilaitteita joita en aivan älyttömän ehdottomasti halua. Haukkukaa vain köyhäksi, mutta minulle 3D on edelleen turha gimmick.

Norjan tragedia on nostanut taas väkivaltaiset pelit pöydälle. Toiset vaativat niiden kieltämistä ja toiset vetoavat siihen, että ei kyseisten pelien pelaaminen heitä ole hulluiksi tehnyt. Mediassakin möykätään. Absurdia sinänsä, että 32-vuotiaan miehen tekemä poliittinen massamurha edes aiheuttaa tälläistä keskustelua, mutta ihmisten tuntuu olevan helpompi etsiä virheitä yleisistä ilmiöistä kuin hankalemmin ymmärrettävistä asioista. Luettuani eilen Iltalehden juttua lyhyesti sain sen kuvan, että kyseinen henkilö oli pelannut World of Warcraftia. Mukaan oli kaivettu oikein tarkoitushakuisesti peliä pelaavan nuoren kommentti “Pelissä on tarkoitus tappaa ihmisiä ja eläimiä”. Tälläisellä uutisoinnilla ei vaan saada aikaiseksi mitään positiivista. Taitaa uutistrollienkin mielessä olla vain juttujen klikkausmäärät ja mainostulot. Surullista.

Joka tapauksessa tämä aihe nousee aina ajoittain esille ja joka kerralla barrikaadeilla tuntuvat olevan vanhemmat ihmiset joilla ei ole mitään tajua koko aihepiiristä ja teinit, jotka pelkäävät vanhempien tarttuvan kohu-uutisointiin ja pistävän CODit lukolliseen kaappiin. Kun olen itse pelaaja, toivoisin osaavani suhtautua peleihin ja lapsiin realistisesti, kun sellainen päivä koittaa. Mielessäni olen jo kauan miettinyt, että pelaajien lapsilla on paljon hankalampaa pelata ihan mitä vain. Isät ja äidit kun tietävät tasan tarkkaan millainen peli se Battlefield tai Grand Theft Auto sattuu olemaan. Siinähän se ratkaisu on jopa aiemmin linkkaamani Aamulehden jutun mukaan. Aikuisten tulisi olla kiinnostuneita siitä mitä lapset tekevät ja tehdä yhdessä. Jos lapsi syrjäytyy, niin onko vika vanhemmissa jotka eivät anna lapselle tarpeeksi aikaa vai lapsen harrastuksissa? Mutta koska jokainen sukupolvi tarvitsee oman “kieltäkää rock-musiikki/elokuvat/sarjakuvat/pelit/raamattu” aiheensa, niin tästä keskustelusta ei tule järkevää tekemälläkään ja ajan kanssa se unohtuu.

Kung-Fu Panda 2. Ei siis se elokuva, vaan Kinectiä hyödyntävä peli. Aika järkyttävää kuraa, pitäisi saada itseä vaan niskasta kiinni ja kirjoittaa arvostelu KonsoliFINiin. Koitetaan saada aikaiseksi viikonlopun aikana.

Kinect muuten huvitti itseäni katsellessani mahdollisia ja mahdottomia asuntoja (tuleva projekti jossain vaiheessa muuttaa oikeasti omaan kotiin). Pohjapiirrustuksia verratessa tuli aina mietittyä olohuoneen sopivuutta liiketunnistuspelaamista varten. Tuskin päästän tuota asunnon hankintaa rajoittavaksi tekijäksi, etenkin kun Kinect toimii myös nykyisessä erittäin pienessä olohuoneessani.

—

Tulevien viikkojen aikana ehtii toivottavasti vähän taas pelailla. Palasin Fable 3:n pariin tarkoituksena vetää se vihdoin läpi. Alesta tuli hommattua siihen myös lisäladattavaa, samaten kuin puuttuvat DLC:t Mass Effect 2:een ja Crackdown 2:een. Jälkimmäistä en ole vielä edes aloittanut, joten siinä olisi yksi vähän isompi projekti.

Ennen matkaa L.A. Noire jäi kutkuttavasti kesken. Vaikka kovasti marmatin edellisessä KonsoliFIN Podcastissa pelin vioista kuten päähahmon ärsyttävyydestä ja avoimen maailman turhuudesta, niin pakko myöntää pelissä olevan “sitä jotakin”. Onkohan tämä ensimmäisiä Rockstarin pelejä joka on napannut mukaansa heti alusta pitäen? Selvitettävät tapaukset ovat mielenkiintoisia, sodan jälkeinen aikakausi toimii tyylillisesti ja peli on teknisesti erittäin pätevää jälkeä. Ja ei luojan kiitos sisällä mitään turhaa moninpelisöhellystä. Ilman vikojaan saattaisin jopa nostaa pelin GotY-ehdokkaaksi, mutta olen varma Portal 2:n ja Skyrimin tarjoavan parempaa fiilistä alusta loppuun.

Tuli reissussa luettua vihdoin toukokuun Pelaajaa ja sen lyhyt juttu Dragon’s Dogma -pelistä (roolitoimintamikälie) herätti mielenkiinnon. Ilmestyy 2012 joten ei välttämättä ole kovin näkyvästi esillä kohta alkavilla E3-messuilla, mutta tämän haluan pitää seurannassa. Tosin kyseessä on Capcomin julkaisu, ja pitää miettiä oikein kovasti jos haluan muistaa edes yhden pelin tuolta firmalta josta pitäisin keskivertokuraa enemmän. Ehkä ensimmäinen Resident Evil? Pistetään kovan hypen piikkiin sekin, koska sen jälkeen yksikään sarjan peli ei kolahtanut. Eli pessimistisesti odotan jälleen yhtä japanilaisten mokaamaa loistavaa peli-ideaa, jotta voin yllättyä positiivisesti.

Samassa Pelaajassa oli Jack Trettonin sitaatti Nintendo 3DS-käsikonsolista. “Kukaan itseäänkunnioittava kaksikymppinen ei pelaisi sillä lentokoneessa. Hän on liian vanha siihen.” Joo, helppo provo. Kuulin tämän aiemmin jostain muualtakin, mutta näin reissussa se iski mieleen. Miksi ei? Miksi kyllä? 3DS ja NGP on tässä samalla viivalla. Katselin koneessa kun joku raivostuttava mölyävä 10-vuotias pentu pelaili PSP:lla ja mietin miksi oma PSP:ni on kotona pöytälaatikossa. Kehtaisinko pelata edes NGP:lla pukumiesten täyttämässä loungessa? Hei Sony, turhaan dissaatte Nintendoa, ette te mikään Apple ole. Coolien poikien kerhoon teillä ei ole mitään asiaa.

Pitänee ostaa iPad. Kännykät kun on koneissa kielletty jopa lentokonetilassa, niin Androidillani en voi lentotunteja viihdyttää. Ja niitä on nyt kevään aikana kertynyt parikymmentä, joten matkapeleille voisi olla tilausta.

Ja mikä minussa on vikana kun aina lukiessani juttuja pelialalla työskentelemisestä rupean miettimään olisiko minusta ollut pelinkehittäjäksi tai -suunnittelijaksi? Ja olisinko hakeutunut alalle jos “silloin kun minä olin nuori” olisi ollut mahdollisuus kouluttautua alan töihin? Mielenkiintoinen ajatusleikki…

Tällä viikolla alkaa Stanley Cup -finaalit! Unettomia öitä luvassa, lätkäfanin hienoimmat pari viikkoa edessä. Kun omat on laulussa niin niin pitää valita tanssipartnereista oma suosikki, ja tällä kertaa valinta oli helppo. Go Bruins!

Pakko ostaa ensi syksyn NHL-peli. Ensimmäinen screenshot julkaistiin juuri. Mukana ainakin ulkopelit, veskan yliajaminen mahdollista ja maalit voi mennä paikoiltaan. Pieniä parannuksia, mutta täydellisyttä on hyvä tavoitella hienovaraisesti lähestyen.

Assassin’s Creed meni läpi. Yllättävän ontto tarina. Alussa ja lopussa jaksetaan kuljettaa juonta, kaikki välissä on pelkkää Ctrl+C -täytettä. Ihan hauska se kuitenkin oli lopulta, vaikka helpostihan tuohon pitkästyy. Toivottavasti kakkososa on parempi, mutta ihan heti en sen kimppuun kyllä käy, tuli salamurhakiintiö hetkeksi täyteen.

Pitkästyttävistä peleistä puheenollen, ryhdyin taas pelaamaan vähän NBA Jamia. Periaatteessa ihan hyvä peli, mutta sisältö on paperinohutta. Ihan hyvin tämän olisi voinut julkaista Live Arcaden kautta. Nuo mainiot selostukset  jaksaa naurattaa, mutta tuskin niin pitkään että saan pelin saavutukset kerättyä. Classic Campaign kuudella eri joukkueella läpi? Ugh.

Postimies sai viikolla kantaa useammankin pelin laatikkoon. DJ Hero 2 tuli hankittua Amazonista. Pitäisi olla enemmän minun makuinen biisilista, vaikka ykkösessäkin oli loistavia miksauksia. CDON.com toimitti noin 15 euroon kolme peliä. Tai käytännössä neljä, koska yksi niistä oli Pure/LEGO Batman bundle. Lisäksi samalla tilauksella tuli hankittua Enslaved ja Football Manager 2006. Jälkimmäinen taisi kustantaa 1,60 euroa tai suunnilleen jotain sellaista.

Lisäksi eilen piti pitkästä aikaa hankkia peli heti julkaisupäivänä. Jäin täysin hypejunan yliajamaksi ja ryntäsin töiden jälkeen hakemaan LA Noiren. Alkuhetkien perusteella juuri sopivan hidastempoinen peli minulle. Juonesta on vielä pelkän (joskin pitkän) harjoitusosion jälkeen vaikea sanoa mitään, mutta näyttää hyvältä ja pelattavuus on kohdillaan. Ja että tuo 1940 luvun tyyli vaan on niin hienoa. Jäin aikanaan Bioshockissakin vain ihmettelemään maisemia, ja tällä pelillä on kyllä sama vaara olemassa.

Avaudun varmaan vähän enemmän vasta läpäistyä, mutta en kyllä ymmärrä miten noin hyvä asetelma on onnistuttu mokaamaan futuristisella hömpällä, itseääntoistavalla ja turhaan venytetyllä pelattavuudella sekä onnettomalla tekoälyllä. Tai no, siinähän sen taisin juuri kuvailla. Tekstityksetkin olisi kivoja, niin saisi noista pienistä juonipätkistä paremmin kiinni. No, eiköhän tuo läpi tule pelattua.

Tänään tajusin, että gamerscoreni keikkuu huolestuttavan lähellä hyvää tasalukua, joten pienen tutkimuksen jälkeen löysin tarvittavan määrän pisteitä hyllyssä niin ikään odottaneesta Civilization Revolutionista. Neljä naurettavan helppoa achia toivat tarvittavat 14 pistettä, ja nyt pistemäärä on hienosti 66666. Seuraava tavoite on 77777, mutta sinne pääsyssä saattaa mennä hetki.

Gamerscoressa "pyöreät" 66666.

Minua koitetaan kovasti saada mukaan KonsoliFINin podcastiin, jolla on muuten nykyään Facebook-sivukin. En ole ajatuksen suurin fani, mutta kai sitä voisi kerran kokeilla. Tai, olinhan mukana myös tuossa jaksossa #12, mutta se oli sellainen härdelli, että yksi hullu hukkui sopivasti sinne sekaan. Oikeaa jaksoa varten joutuu varmaan vähän miettimään sanomisiaan.

Yksi peli mistä on tullut pidettyä taukoa jonkun aikaa sai koukutettua takaisin mukaan. Tuo peli on Hattrick, tuo mainio selaimessa toimiva jalkapallomanagerointi. Joukkueeni FC Rapid Kickers aloitti Suomen kasidivarista, mutta katse on jo asetettu siihen suuntaan, että muutamassa kaudessa päästäisiin kutosdivariin. Ei sovi antaa numeroiden hämätä, suomalaisia pelaajia on aika paljon joten kutosessa taso alkaa jo nousta. Suurempien kiusaaminen cupissa on myös odotuslistalla.

MM-kiekossa Suomi otti hienon voiton Venäjästä. Seuraavaksi vastaan tulee Norja, jonka kyllä pitäisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan olla vain välipala matkalla kohti mitalipelejä. Pitäisi. Matsit on tullut seurattua telkkarista, mutta myös Sofanaticsista. Mainio suomalainen startup-palvelu, kannattaa käydä ihmettelemässä jos ei ole tuttu.

Setä on nyt vähän turhan vihainen

Kuten jo heti alusta asti oli selvää, meno on komeaa, riehakasta ja kaikinpuolin tyydyttävää. Taistelu maistuu, erilaisia aseita tulee tässä osassa jopa käytettyä, taikapuoli on järkeistetty. Puzzleja tuntuisi olevan enemmän. Pikkuasioihin ei pitäisi kai tarttua, mutta koska se on hauskaa, niin tartun silti. Kuka helvetti sen musiikkipelipuzzlen on tuonne väliin mennyt sijoittamaan? Kenen järkeen se on tuntunut hyvältä idealta, kun toteutuskin istuu teemaan täydellisesti? Eiku. Järkyttävää paskaa sanon minä. Onneksi on ainakin tähän asti jäänyt ainoaksi aivopieruksi tekijätiimiltä.

Hahmoihin on panostettu kahta ensimmäistä osaa (tai PSP-peliä) enemmän, mutta samalla päästään pelin suurimpaan ongelmaan. Juoni heittää nimittäin pahat lipat kesken matkaa. Jossain vaiheessa Kratoksen silmitön viha kaikkea ja kaikkia vastaan alkaa kuulostaa paikallaan soivalta levyltä. Onhan se nyt ollut vuosia selvää, että tälle pelisarjalle ei kirjoiteta “Ja niin he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti” -tyylistä päätöstä, mutta kyllä tässä ollaan pikkuhiljaa matkalla kohti sankarin henkilökohtaista helvettiä kun matkalla kaatuu niin viholliset kuin ne harvat ystävätkin. Pistää väkisin miettimään minkälaiseen lääke-/alkoholikoukkuun Kratos jää selvittyään näistä taisteluista. Olisikohan siinä ainesta sarjan seuraavalle osalle, jossa Kratos taistelee päänsä sisällä majailevia demoneita vastaan tapettuaan ensin kaikki tuntemansa ihmiset, jumalat ja muut puoliolennot? No, katsotaan nyt saako sankarimme lopussa viimein tehtyä sen millä pelisarja aloitettiin ja mietitään jatkoa vasta sitten.

Pelaamisen lisäksi ei tänään ole paljoa muuta ehtinytkään tekemään. Mutta kyllä päivän hyvänä diilinä pitää mainostaa Steamin EA-viikon päätöstä, eli isoja alennuksia Battlefield ja Medal of Honor -sarjoista. Battlefield 2: Complete Collection vaivaiset 5 euroa… hmm. Bad Company 2: Vietnam (-50%) kiinnostaisi teemansa puolesta, mutta en minä kuitenkaan ehdi verkkopelejä pelaamaan tarpeeksi ja siksi otan niissä aina pataani.

Mutta nyt jatkamaan taas Kratoksen parissa, jos vaikka tosiaan pääsisi tuon läpi ja huomenna jo muiden pelien pariin.

Tässä blogissa avaudun omista pelikokemuksistani ilman ennakkoasetelmia ja (valitettavasti) oikolukua. Luvassa siis kahvikupposen äärellä tuotettua ajatuksenvirtaa joka toivottavasti vilisee ylisanoja ja haukkumista sopivassa suhteessa. Käyn läpi omia hankintojani ja ties mitä, parempi sitä on olla liikaa miettimättä eteenpäin. Jos koitetaan yksi teksti kerrallaan ja katsotaan mitä tulee. Yleistä lisälätinää tulee piakkoin infosivulle, kunhan saan sellaisen luotua.

Asiaan. God of War on tällä hetkellä itsellä “se juttu”. Otin PSP:n Ghost of Spartan arvosteluun ja teksti on luettavissa täällä. Lyhyesti sanottuna PSP:n parhaita pelejä. Siitä innostuneena sain vihdoin pelattua myös God of War 2:n läpi. Hankin PS3:lle julkaistun ensimmäiset kaksi osaa remasteroituna sisältävän kokoelman alkuvuodesta 2010, mutta kuten yleensä, läpipeluussa vierähti hetki. Tämä läpäisy oli sinänsä tärkeä kulttuuriteko itselleni, koska ennen tätä kokoelmaa en ollut pelannut sarjan yhtään osaa läpi, vaikka alkuperäisen God of Warin aikanaan PS2:lle omistinkin. No, nyt kun on kaksi ensimmäistä pelattu, niin pitihän se kolmonen lainata kaverilta. Ja hyvä luojatar millaista silmänkarkkia peli tarjoaa. Olinhan minä pelannut sen demoa silloin joskus, ja olinhan minä lukenut ne ylistysartikkelit mitä pelistä on tehty, mutta silti. Kylmiä väreitä tulee ja mielessä pyörii vain ihmetystä. PS3:n omistajat, tsekatkaa tämä peli jos ette ole sitä aiemmin tehneet. Mutta ei tästä vielä sen enempää, katsotaan jatkuuko ylistys kunhan olen vetänyt pelin läpi. Loppu on kuulemma huono, mutta hyvä matka voi silti riittää päätyyn asti, kuten ensimmäinen Bioshock osoitti.

Kerrassaan komea peli, jolle kuvat ei tee oikeutta

Äh, intouduin niin, että kahvi meinaa jäähtyä. No, lisää vauhtia sitten. Menin ottamaan shmupin arvosteluun. Virhe. Kyseessä on Yar’s Revenge (XBLA), joka ei ilmeisesti (ja toivottavasti) ole niitä genren helmiä. Siitä lisää kunhan saan revikan KonsoliFINiin. Nätti, mutta ärsyttävä ja hyvin hyvin tylsä.

Ennen kuin PSN meni nurin, tuli ladattua sieltä Blue Toad Murder Files -sarjan ensimmäinen episodi. Kyseistä episodia tarjottiin ilmaiseksi, en nyt muista oliko kaikille vai ainoastaan Plus-jäsenille. Ihan hauskahan tuo, helpot trophyt, mutta ei mikään seikkailupelien uranuurtaja.

PSN:n kaatuminen ei muuten omaa elämää paljoa hetkauta, kun olen 99% yksinpelien puolesta. Ainoastaan se mietityttää, että en ehtinyt ennen sulkeutumista ottaa Plus-etuna tarjottua Painia. Toivottavasti sen saa vielä kun koneet saadaan käyntiin. Vaan eipä tuo maailma siihen kaadu jos edut on jo vaihtuneet.

Ostoksiakin on tehty. Crackdown 2 tipahti jo postilaatikkoon, DJ Hero 2 on vielä matkalla. Live Arcadessa julkaistu Housemarquen Outland kiinnostaa ja pitää varmaan seuraavaksi katsastaa, kun vaikuttaa aika timangilta tapaukselta.

Mutta se tällä erää. Kahvi loppuu ja lätkämatsi Suomi – Slovakia alkaa. Toivottavasti leijona ärjyy. Tästä vauhtia kohta alkavaan peliin.